Vielä yhdet ennen valomerkkiä... vai miten se nyt menikään

Kotiutuessani viimeksi Ostravasta Prahaan huomasin Interraillippuni kadonneen. Jäi varmaan edelliseen junaan kun vaihdoin supervauhdilla. Onni onnettomuudessa, että oli viimeisen IR-päivän viimeinen matka yhdeksän aikaan illalla ja että tämä sattui Tsekissä missä junaliput ei ole ylettömän kalliita. Toki henkilökorttini numero päätyi vääriin käsiin samalla.

Mutta tää ei ollut pääpointtini. Vaan  vaunuissa kiertävän myyntikärryn valikoima. Kellon lähestyessä puoltayötä samassa loosissa matkustava kysyi mitä on valikoimassa, oisko teetä kahvia tai limua. Myyjäihminen pahoitellen siihen vastaamaan, ettei ole muuta kuin alkoholia :D no yöoluen sitten otti viereisen penkin matkustaja. Halvempihan se oli kuin limu. 

Tähän liittyen, muistelen kuulleeni varmaa tietoa/urbaanilegendaa siitä, että Tsekin ravintolalainsäädäntöön oli kirjattu vaatimus, että anniskelupaikassa on oltava yksi juomatuote joka on halvempi kuin olut! Se on useimmiten tee. Oluella on sama alv kuin ruokatarvikkeilla, koska se lasketaan peruselintarvikkeeksi. Nestemäistä elintarviketta imaistaan Tsekissä  142 litraa per asukas, se on maailman kärkiluku.

Yhteyksien ja lippujen etsimisestä ja ostamisesta: sovellusten ja sivustojen kätevyys

Junailuja aloittaessa luotin Interrail.eu:n Railplanneriin ja onhan sitä kiva selailla myös offlinessa.

Osa junayhtiöitä yhteyksineen ei kuitenkaan näy Railplannerissa. Saksassa näin kävi useamman kerran, Railplannerin ohjeilla olisin istunut junassa monta tuntia pidempään turhilla vaihdoilla. Yksi esimerkki oli vlexx-yhtiö joka ajelee Saarin alueella mm. Saarbruckenista Frankfurtiin.
Myös Strasbourgiin Kehlistä kulkeva paikallisjuna (jonka avulla vältyin kalliin täysihintaisen lipun ostolta maan rajan ylittävään TGV:hen koska IR-kiintiö oli täynnä) ei löydy RP:sta, Balkanin tai Baltian junista puhumattakaan. Huomaan nyttemmin tsekkaavani ehkä ensin Railplannerista mahdolliset yhteydet, katson second opinionin esim. Rome2riosta tai Deutsche Bahnista ja selaan suoraan ko. maan junaliikennettä. Joskus Tripadvisorinkin keskusteluista löytyy helmiä ja hyvää infoa, ei kyllä aina.

 

Interrail.eu:n lisäksi suhtaudun vähän kriittisesti muihinkin maamatkailijalle tarjolla oleviin sivustoihin. Ehkä olen vain nuiva in general.
 

Rail.cc on ainakin puhelimella sekava, epälooginen ja sen infoanti jää tosi köykäiseksi. En tunnu  löytävän koskaan haluamaani tietoa, vain linkkilooppeja edestakaisin.
 

Man in seat 61:n kuvat ja matkakertomukset ovat kiinnostavia, mutta infoa on aivan liikaa. TLDR.
Rome2riossa ärsyttää ulkoasu ja tietysti mainokset, linkit firmojen sivuille ovat joskus vanhentuneita.
Kotimainen vaikka onkin, en ole erityisen ihastunut Maatapitkin.netin ulkoasuun taulukkoineen. Visuaalinen puoli varmaan hioutuu ajan myötä, uskon, sisältöhän on täyttä timangia. Mutta kun aloitan matkani myös muualta kuin Suomesta, eivät ohjeet ja Suomesta lähtevät malliaikataulut ole niin merkittäviä.

Joskus lukiessani muiden reissaajien hyödyttävän ko. sivustoja ja sovelluksia (saati matkatomistoja!) mietin, käytänkö turhaa aikaa ja energiaa tietojen etsimiseen itse. Mutta se vain tuntuu sopivan minulle parhaiten. Paikkavarauksissa olen myös ainakin toistaiseksi suosinut suoraan itse varaamista jos sen voi etukäteen tehdä, säästäväinen luonteeni iloitsee jokaisesta palvelumaksuttomasta varauksesta.

Pitkän reissun laukkuvalinta

Ostin tänä kesänä uuden tuotteen! En oikeasti muista milloin viimeksi oon ostanut mitään ruoan, alusvaatteiden tai kosmetiikan lisäksi upouutena.

Parin viikon vertailun ja pähkäilyn tuloksena päädyin hinta-laatu-eko-eetti -vertailussa Eagle Creekin Cargo Hauleriin, 90 litran rollerversioon. Ultrakevyt, rullaa perässä, kulkee olalla tai selässä, rullautuu käytön jälkeen minikokoiseen säilytyslaukkuun, tulee No matter what -takuulla ja _korjaus_optiolla heti vaihtamisen sijaan. Vietnamissa valmistettu, firman vastuullisuusselvitys on keskiverto ja aika aukkoinen. Ei ole kuitenkaan millään mustalla listalla. Hinta pienessä kivijalkaliikkeessä n. 145€.

Kokemukset parin kuukauden ja neljän tuhannen juna-bussikilometrin jälkeen
-Sopii vedettäväksi mun kokoiselle (168cm), vetohihna on auttamatta liian lyhyt pitkälle ihmiselle
-Rullaa hyvin ja kevyesti, myös epätasaisella
-Kantokahvat laukun molemmissa päissä kätevät, kassia voi kantaa vaikka kaksin
- Toimii heikosti reppuna, eli selkään vain jos on ihan pakko. Epäergonominen ja kummallisen muotoinen reppuna.
- En meinaa saada kassia millään täyteen, vaikka viimeksi parin viikon reissulla mukana oli ollut kolmen konferenssin vermeet, eri säiden vaatteet ja tavaraa maasta toiseen. Täytin laukkua eväskassilla ja repulla, ihan kiva että kädet ja hartiat jäi vapaaksi.
- Puolityhjänä kassi myttääntyy hassun muotoiseksi ja vaatteet on pohjalla myttyrässä, koska kassissa ei ole tukirunkoa eikä väliseiniä tai lokeroita. Aion ratkaista tämän ostamalla kiristyshihnat, joilla voin kuroa laukun sisällön kokoiseksi. Vaatteet voisi myös pakata jonkinlaisiin nyssyköihin.
- Keveys on mainio ominaisuus, samoin iso U-vetskari. Oli ihana vain nostella tarvittavat kamat laukusta ilman ankaraa penkomista.
- Pelkään hysteerisesti ohuen materiaalin menemistä puhki

Jatkossa taidan vaihdella rinkan ja Haulerini välillä, alle kahden viikon minimalistisissa kesäoloissa ja ilman läppäriä koetan pärjätä 35-litraisella. Pidemmät reissut, epämääräisten kamojen kuljetus ja talvimatkailu mennään Eagle Creekillä.

Nyt kesän lopua kohti 35-litrainen reppu alkaa vedellä viimeisiään, korjauksista huolimatta. Edessä voi olla siis toinen laukkuostos samana vuonna. Eagle Creek olisi voinut olla pienempi, en edelleenkään saa sitä täytettyä niin etteivät kamat mylläänny pohjalle. En silti halua nimittää sitä virheostokseksi, hyvien ominaisuuksiensa vuoksi.

Hope organic, Kööpenhamina

Muuten vegaanissa tai ainakin vege-ravintolassa  Hope Organic on listalla yksi broileriannos?!? Caesarsalaatti oli ihan ookoo, soosia oli liikaa. Tarjoilija kuuli ruotsin aksentistani etten muka ymmärtäisi hänen vastaustaan tanskaksi ja käänsi samantien englanniksi. En ehkä olisi ymmärtänytkään, mutta olisi voitu kokeilla!

Matkanovelli, Ranska

Hauska joskin vähän epäekologinen idea. Ranskalaisilla rautatieasemilla (otantani Paris Est, Paris Lyon ja Metz) on automaatti, joka syytää tilauksesta novellin joko ranskaksi tai englanniksi. Paperia voin käyttää maailman pisimpänä ostoslistana!

Hyvin pakattu huonoihin varusteisiin

Otan varustemokat ja -kömpelydet tärkeinä oppeina maamatkustuksen jalossa taidossa.

Uskollinen varustekomboni pikkurinkka, reppu ja ruokapussi ei toimi ollenkaan. Inhoan tavaroiden repimistä rinkasta, siinä on vain yksi aukko joten vaikka pakkaan vaatteet pusseihin, on oikean nyssykän löytyminen vaikeaa. Etsinnässä on roller-duffelilaukku, siis keskikokoinen salikassi jossa pyörät ja toivottavasti myös olkahihnat. Laukku avataan päältä U:n muotoisella vetskarilla, päissä on isot taskut ja sisällä jonkinlaisia tilanjakajia. Pikkureppu vaihtuu vähän isompaan, niin että eväät mahtuvat samaan. Ja come on, voisin vähentää eväitteni määrää n. 80 prosentilla, olen yliarvioinut nälkäni, kiireeni ja vegaanipaikkojen kaukaisuuden joka kerta. Toki järkyttävä eväsmäärä vähentää muoviin pakattujen ostosten tekoa matkan varrella.

Yöjunassa tai -bussissa tarvittavien varusteiden (villasukat, korvatulpat, silmälaput, hammasharja, kosmetiikka ym.) pitää olla päällimmäisenä. Täydessä bussissa tai kapealla aseman penkillä ei mahdu levittelemään koko omaisuutta. Maitohappobakteerit ja allergia- ym. lääkkeet myös helposti saataville.

Ulkoinen kovalevy ja powerbank ovat olleet turhana painona, melkein kaikilla etapeilla kulkuvälineessä on sähköpistoke ja ehdin mainiosti siirtää kuvat pilveen aina illalla - tai pitkän matkan aikana. Jahka löydän sen maaiman parhaan käytetyn yritysläppärin, joka on samaan aikaan tehokas, keyt ja kätevän kokoinen (?), pääsen tekemään töitä oikeasti matkan aikana. Nyt vain olen tekevinäni ja lukevinani puhelimen näytöltä, ainoastaan Netflix toimii mininäytöltäkin matkahuvina.

Vaihdan matkamukin sijaan kassiin kevyen termarin, jossain vaiheessa etsin paremman matkatyynyn ja voisin harkita myös vastamelukuulokkeiden hankkimista.

Muuten voin kiittää itseäni hyvistä pakkaustaidoista tähän saakka. Tiiviit vaaterullat pysvät sileinä, olen osannut arvioida käyttäieni vaatteiden määrän aika nappiin ja olen saanut kuskattua tärkeitä tarvikkeita kodista toiseen: Sini-tiskiharjan vaihtopäitä, nyhtistä ja salmiakkia FI-CZ, kilon hiivahiutaleita CZ-FI.

Riz Riz, Pariisi, Ranska

Vielä paluu Pariisiin. Enne junan lähtöä oli aikaa joko Centre Pompidou'hun tai lounaalle. Valitsin ruumiinkulttuurin, söin Maraisin/Arts et Metiers'in alueella riisiin erikoistuneessa Riz Riz-ravintolassa. Sunnuntai-iltapäivänä tarjolla olisi ollut myös brunssi, mutta olin jo syönyt yhden brunssin, joten valitsin mezze-lautasen. Falafelin sijaan tarjolla oli tietenkin riisipalleroita! Bataattivohveleita, riisipalloja, paprikahummusta, artisokkatahnaa. Hyvää, täyttävää. Erikoismaininta vessan hanoista!

Metz, Ranska

Metz, reilun sadan tuhannen asukkaan kaupunki Ranskan koillisnurkassa lähellä Saksan rajaa ei taida missään opaskirjoissa olla se MUST SEE -paikka Ranskassa. Itse asiassa sekä pariisilainen ystäväni että metziläinen AirBnB-hostini vähän ihmettelivät, miksi olen kaupungissa. No miksi ei? Olihan siellä Centre Pompidou'n haarakonttori, kirkko joka on rakennettu 300-luvulla (siis jösses, 300-luvulla!), katedraali ja monta muuta kirkkoa Moselin varrella. Bussit näytti raitiovaunuilta ja illalla kaupungin kaduilla ei ollut muita kuin ruokalähettejä fillareineen.

rakennettu siis 380 j.a.a.

Göteborg, Ruotsi

Pätkäisin pitkän Ruotsin halki matkustamisen Göteborgiin pariksi tunniksi. Ehdin käydä syömässä Andrumin noutopöydässä, jonne pääsee oikaisemaan suoraan asemalta Nordstan-ostarin halki. Vegaanitarjonta on mielestäni vähän köyhtynyt viime aikoina, mutta kyllä napansa täyteen saa.

Vielä jäi aikaa istuskella Trädgårdföreningin ihanassa puutarhassa ja löytää rautatieasemalta 30 kruunun suihkumahdollisuuden. Mulla on Göteborgissa toki henkilökohtainen suihku, pihapatio ja jopa uima-allas odottamassa M:n veljen luona, mutta tiedoksi muille SJ:n mustanpuhuvat junat on aika makeita, eikö?

Vesikulttuuritalo, Kööpenhamina

Karmean Hampuri-Köpenhamina -yöjunaistunnon jälkeen uimahalli ja sauna oli aivan taivaallinen alku päivälle. Hassunniminen Vandkulturhus Kööpenhaminan Valbyssa avautui jo kuudelta joten pääsin tuoreeltaan junasta lillumaan altaisiin pirtsakoiden mummojen ja pappojen sekaan. Paikallisjunalla matka päärautatieasemalta kesti n. 10 minuuttia suuntaansa, aamulippu uimahalliin maksoi 25 DKK. Vielä keksiä hyvä ja ilmava tapa kuljettaa märkää uikkaria Euroopan halki?

Vuorokausirytmi ohoi

23.45, 05.40, 00.12, 6.18... kaikki kellonaikoja jolloin en yleensä ole tajuissani, saati aktiivisena toimijana. Ajat ovat luonnollisesti junien vaihtoaikoja sille, joka haluaa päästä paikasta toiseen nopeinta reittiä. Nopeus ja mukavuus eivät kulje käsikädessä, ehei. Etenkin aikainen skarppaus on krooniselle aamu-uniselle fyysisesti tuskallista kun kortisolitaso on vielä koholla ja elimistö ei pysty kykene ymmärtämään tarvetta liikkua, tehdä päätöksiä, juosta... 

Rahaahan näin säästyy koska aamupalaa en voi kuvitellakaan kuvotukseltani syöväni ennen kuin sisäinen kelloni näyttää yhdeksää. Juna Kööpenhaminasta Hampurin oli tunnin etuajassa (siis tunnin!) ja kun kellotin 4.45 horjuessani pöpperöisenä asemalaiturille, horjui vähän myös usko. Nyt kello on jo 7, ja taas mennään! Toki varhain liikkeellä ollessa pääsee näkemään hienoja auringonnousuja ja kuvauksellisen/pelottavan autioita kaupunkien katuja.

Vinkki Hampuri HBf: käy ensin Fresch und etwas - vessassa, lippu antaa 50 sentin alennuksen ostoksiin.

Varhain Tukholmassa

Aamulaivalta matkailija hyppää "virkeänä" ja "reippaana" Tukholman Stadsgårdetin terminaaliin n. kello 6.30. Ellei ole kiire seuraavaan junaan, olisi mukava saada syödä aamiaista kaikessa rauhassa. Sekaanille se ei liene ongelma eikä mikään, mutta aamuäreälle vegaanille aikaisia vaihtoehtoja ei liiemmin ole.

Olin sopinut treffit ystävän kanssa kymmenen aikoihin, eli minulla oli kulutettavana ainakin kolme tuntia. Onni ja autuus, Pom och Flora -kahvila Södermalmilla mukavan kävelymatkan päässä terminaalista avautui jo seitsemältä. Valloitin viihtyisän kahvilan nurkkapöydän, samalla ovenavauksella muutaman muun samalta laivalta tulleen kanssa. Kannullinen teetä, vastapuristettu mehu, raparperimüsli, virtalähde läppärille ja olin tyytyväinen. Vegaaniystävällinen, toden totta. Kahvinjuojille tiedoksi, suodatinkahvissa oli rajaton santsioikeus.

Ruotsin halki, poikki ja pinoon

Kun olen viimein saanut ahterini Suomen halki, yöpynyt Helsingissä ja päässyt  Itämeren yli Tukholmaan. Tuntuu jo siltä että huh, johan tässä on matkaa tehtykin. Sitten seuraa brutaalin totuuden hetki: ellei tarkoitus ole jäädä hengailemaan keskiseen Ruotsiin,matka on vieläkin vasta alkutekijöissään. Snabb-, snäll- tai muu junamatka Ruotsin halki on tylsä ja pitkä kuin nälkävuosi. Junat ovat kallistuvakorisia ja keikkuvat mutkissa eri lailla kuin VR, penkit ovat useimmiten jo elämää nähneitä ja maisemat ikkunan takana hyvin tutunoloisia: puuta, vettä, puuta, vettä, kaupunki ja taas alusta. Etappi onkin ikkunantakaisia wow-hetkiä odotellessa sopiva työntekoon, leffamaratoniin, useampaankin powernappingiin, kanssamatkustajiin tutustumiseen tai pitkään tietoisen läsnäolon harjoitukseen.

Jotta nälkävuonna ei tulisi nälkä, pienen otantani perusteella (tågsemester -fb-palsta ja omat junailuni) ruotsalaiset ottavat junaeväät vakavasti. Matsäck  löytyy seminuhjuisilta reilaajilta, iloisilta eläkeläisporukoilta ja tietysti potenssiin x lapsiperheiltä. Tähän seuraan karjalaismummogeenini sopivat mainiosti. Evässetillä toivoin pärjääväni aamiaisesta ainakin lounaaseen Göteborgissa = riittivät paluumatkalle asti. Tällä reissulla testaan myös vehnätöntä matkadieettiä vatsaparkani mieliksi. Eka unohdus tuli jo lähtiessä, ostin croissanteja joissa yhdistyy vehnän ja rasvan ihana mutta niin epäsopiva vaikutus. Syötän croissantit Kööpenhaminan puluille, turvotkoon ne minun sijastani!

Kenen kyydissä istut, sen lauluja laulat?

Seuraa flygskam-tunnustus: ennen kuin lentelyn syyllisyystaakka kasvoi liian suureksi, ehdin jo kohota Finskin kultapossukerhoon eli Finnair Plus Gold-tasolle. Se tarkoittaisi ilmaisia upgreidauksia, priorityturvatarkastusta ja -koneeseennousua ja loungepääsyä. Aion käyttää Plus-pisteeni ja -etuni pois, pääsen sahaamaan Helsinki-Bromma -väliä monta kertaa yksin ja kanssamatkustajan kanssa.

Tämä paljastus johdattelee kysymykseen,  jota nyt pohdin usein, eli miten ylittää Itämeri tai ylipäänsä lähteä Suomesta. Vaihtoehtoina ovat 1) laiva Helsingistä tai Turusta Tukholmaan, 2) juna Tornion ja Haaparannan kautta, 3) lento Tukholmaan tai 4) Tallinnaan, josta bussilla Baltian maiden läpi. Pahiksissakin on vivahde-eroja; Viking Grace kulkee LNG:llä, nesteytetyllä maakaasulla ja siinä on Magnusvoimaan (!) perustuva roottoripurje kannella tuottamassa sähköenergiaa. Viking myös sammuttaa laivojen koneet satamassa. Vähemmän päästöjä tuottavilla potkurikoneella lennetään Turusta Arlandaan ja Helsinki-Vantaalta Brommaan. Tallinnaan lentäminen tuntuu niin absurdilta etten ole sitä edes harkinnut, potkurikoneella sekin. Tallinnlaivoissa hitaampi parempi, Eckerö Line taitaa taittaa matkan hitaimmin. 

Elä heijän kanssa nyt ihmisiks, sanoi mummo kiperien valintojen äärellä.  Olen selannut laskelmia alkumatkan päästöpiheimmästä matkustustavasta, ja ollut päättelevinäni että Turusta lähtiessä Viking Grace on ekotehokkain mutta Helsingistä ATR-potkurikone Brommaan. MUTTA! Jos ja kun matkustan eestaas propellikoneilla tuottaen vähiten päästöjä, tuenko lentoyhtiöiden statusta ja monopolia? Näyttäytyykö ympäristövalintani ulospäin viestinä siitä että hyväksyn lentämisen, samalta kentältähän lähtee samojen lentoyhtiöiden reittejä himppasen kauemmaksi isoilla suihkareilla. Annanko valinnallani yhtiöille ja Suomen elinkeinoelämälle/liikennepolitiikalle tukeni ja viestin että lentäminen on tarpeellista ja reittejä ylläpidettävä? Toisaalta, laivayhtiön tuloksesta varmaan (mutu-tuntumalla) valtaosa taotaan risteilyillä ja ostoksilla. Jos tuen matkapennosillani laivayhtiötä, onko se samaan tapaan ulospäin thumbs up viihderisteilyille?

Bussi Baltian halki vaatii yöpymisen Tallinnassa ja/tai matkan varrella. Halvahkoahan se on, mutta vaatii hyviä perslihaksia ja  pahoinvoimattomuutta bussimatkalla. Lisäksi mahdollinen puolityhjä bussi kuluttaa enemmän kuin juna ja lähestyy jo potkurikoneen päästölukuja. Tietysti jos kaikki spekuloivat tällä tavalla, ei bussien täyttöaste koskaan nousekaan.

Jäljelle jäisi juna-bussilenkki pohjoisen kautta. Matka Tukholmaan nielaisee jo kaksi päivää. Jos myös käytetylle ajalle ja matkalla kulutetulle ruoalle, yöpymisille ym. lasketaan hinta, nousee vaihtoehto tällä hetkellä ja näillä tuloilla epärealistiseksi. 

Viimeinen vaihtoehto olisi pysyä kotona ja virtuaalimatkailla. Mutta minkäs teet kun kodit ja työt nyt ovat tällä hetkellä useammassa paikassa ja maassa. 

Näihin pohdintoihin syventymällä saa päänsä pyörälle tehokkaasti ja nopeasti! Koetan tasapainoilla päästöjen, mukavuuden/-sta tinkimisen, hinnan, kokonaisajan, matkan aikaisen kulutustarpeen (ruoka, majoitus, lähimatkaliput, ajanviete...)  välillä kohtuulliseksi katsomani verran. 

Kuka, missä ja miksi?

Olen elämäni aikana lentänyt suhteellisen paljon, jonkin verran työreissuja, konferenssimatkoja yli 10 vuoden ajan ja paljon vapaa-ajan matkoja 20 vuoden ajan. Ei nyt mennä likaisiin yksityiskohtiin, mutta joskus muistan varanneeni lennon Cork-Venetsia viidellä punnalla ja alkaneeni sitten suunnitella lomaa ja pääsyä tuon lennon alku- ja loppupisteeseen.  Matkustin myös katsomaan jonkin tietyn näyttelyn, bändien perässä ja ihan vain siksi koska oli pitkä viikonloppu ja piti päästä jonnekin. Koska olin ansainnut sen. Face palm.

Parin viime vuden ajan olen jo kompensoinut lentoja ja sitten alkanut enenevässä määrin kyseenalaistaa niiden tarpeellisuutta. Nyt pyrin vähentämään lentämisen minimiin. Samalla parin vuoden aikajänteellä olen siirtynyt kasvissyöjästä vegaaniksi ja irtisanoutunut vakituisesta työpaikastani etsien uutta suuntaa työelämälle ja suunnitellen minimalistista yritystoimintaa. Asun Suomessa ja rakkaan M:n kanssa Tsekissä. Olemme muuttaneet jatkuvasti pienempiin asuntoihin, nyt 35 m2  ja 30 m2. Onko em. asioilla jotain yhteyttä keskenään? Varmasti! Tavoitteena on elämän selkeyttäminen, sälän karsiminen ja liiasta/turhasta irtipäästäminen. Sellainen hyvä zen-pössis.

Keväällä-kesällä 2019 reissuja on tulossa noin 3 viikon välein, enimmäkseen kodista toiseen kaikkine välietappeineen ja mutkineen. Muutama seminaari ja työmatka, opiskelujuttuja, perheen ja ystävien tapaamista, kesälomaa, syntymäpäiviä... Yleensä matkustuksellani on joku muu(kin) funktio kun vain loma. Esim. sukulaisten ja perheen tapaamista en laske lomaksi lainkaan :D Koetan myös yhdistellä matkakohteita, niin että pysähdyn kavereiden luona matkan varrella tai yritän reitittää itseni samaan paikkaan ja aikaan ystävän kanssa.

Junamatkustaminen ei minulle ole ensisijaisesti reissuromantiikkaa vaan praktinen keino päästä paikasta toiseen tekemään asioita jotka ovat minulle tärkeitä. Mikä ettei, kiva jos matkalla voi fiilistellä, mutta en etsi sitä reissaamiseltani. Olen laiska ja huono valokuvaaja,  räpsin vain villisti kuvia ja jaan niitä mielelläni. Pidän syömisestä, en kuitenkaan muovihaarukoista ja kertakäyttölautasista. Koetan minimoida syntyvän jätteen myös matkalla, siksi moni herkku saattaa jäädä syömättä ja tsekkaan ravintolan lautaspolitiikan ennen tilaamista. Jos paikassa tarjoillaan kertakäyttöastioista, so long.

Huomio ja disclaimer, paino sanalla koetan ja yritän. Koetan olla tuntematta liikaa angstia ja syyllisyyttä, niin ettei se halvaannuta minua tekemästä sen mihin pystyn. Lipsahdan joskus jeesustelemaan lesswaste-vegaani -teemoista, pahoittelut jo etukäteen. Asiat ovat niin tuoreena ja pinnalla, on pakko vähän jakaa. Summa summarum, toivoisin pelastavani maailman. Ellen siihen pysty niin olen ainakin yrittänyt.